Tänään, 18.6.2009, haimme kotiin kullankeltaisen lapukanpentumme, Ompun, tai kuten virallisesti kutsutaan, Wetten O’Cioccolato Bianco. Automatka uuten kotiin oli tietysti jännittävä, mutta parin itkun jälkeen Omppu-kulta rauhoittui Empun polvelle. Vaikka autossa oli hieman kuuma, matka oli lyhyt ja kotona päästinkin sitten nurmikolle hieman vilvoittelemaan ja pissille. Sitten käytiinkin morjestamassa Veeraa, samassa pihapiirissä asuvaa cavalierkingcharlesspanielia, joka on blogimme toinen sankaritar. Veera on yhteisomistuksessa meidän perheen ja mummon kanssa. Minä, Emilia, vastaan koirien koulutuksesta ja blogin päivityksestä.
Ensitapaaminen Veeran kanssa meni mutkattomasti, mitä nyt cavalieri hieman ujosteli nuorta villikkoa. Pian kaksikko kuitenkin hippasteli nurmikolla ja Omppukin rauhoittui hieman. Nyt napero uinuu sohvan ja nojatuolin välissä tutustuttuaan uuten taloonsa. Tutustuminen talon Oliver-kissaan meni niin hyvin kuin oletimme, hieman sähinää ja hännänpörhistelyä, mutta kynnet pysyivät somasti piilossa. On meidän poikamme niitä koiria ja pentuja ennenkin nähnyt. Ompun reaktio oli kyllä pieni yllätys. Vaikka pentu ei ollut ennen kissaa nähnyt, ei se paljoakaan välittänyt tästä harmaasta oliosta vaan vain nuuhkaisi ja töykkäsi muutaman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti